maanantai 11. lokakuuta 2010

Kunta katoaa, nimet eivät (Sydän-Hämeen Lehti 11.10.2010)

Kuvateksti: Virallista nimistötutkimusta haastava Ilmari Kosonen luennoi torstaina
Kuhmalahden kirjastolla.

Paikannimien historiaa tutkiva metsänhoitaja Ilmari Kosonen on sitä mieltä, että paikannimet säilyvät, vaikka seutua asuttava väki vaihtuisi ja heimot sekoittuvat.
Myöskään kuntaliitokset eivät pyyhi kartoista muuta kuin kunnannimen. Muiden paikan-
nimien merkitys vain korostuu, sillä nimet ovat osa paikallista identiteettiä. Ilmari
Kosonen tietää kokemuksesta, että kuntaliitos tuo mukanaan eräänlaisen suruajan. Mies on kotoisin Säämingin pitäjästä, josta pääosa liitettiin vuonna 1973 Savonlinnaan ja loput Punkaharjuun. Kosonen kertoo, kuinka ratkaisun jälkeen isä kutsui perheen koolle ja veti lipun puolitankoon.
Kosonen valotti Kuhmalahden ja Kangasalan paikannimien alkuperää torstaina Kuhmalhden kirjastolla.
Nimien historia kiinnostaa kuntaliitokseen valmistautuvan kunnan väkeä, sillä kirjaston penkit täyttyivät lähes viimeistä sijaa myöten.

s.8 Kuhmalahti ei ole lieska - vaan hiekkapitäjä
Tommi Liljedal
Paikannimien tutkimusta harrastava metsänhoitaja Ilmari Kosonen kiertää maata luennoimassa nimien historiasta. Torstaina mies tulkitsi Kuhmalahden kirjastolla, mitä Kuhmalahden ja Kangasalan paikannimien takaa löytyy.
Kosonen haastaa mielellään virallisen nimistötutkimuksen, jota edustaa muun muassa
kolme vuotta sitten julkaistu Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaiseman lähes 600-sivuisen järkäleen sivuilla sata kirjoittajaa
selittää 6000 suomalaisen nimen taustoja.
Kuhmalahden kohdalla kerrotaan itäsuomalaisesta KUHMA- ja KUHMO- sanasta, joka tarkoitti kulkureitin varrella olevaa korkeaa paikkaa; mäkeä tai kumparetta. Lisäksi viitataan KUUMOTTAA-sanaan joka liittyy muinaisiin merkkituliin. Mäkien ja kumpareiden päälle sytytetty tuli esiintyy myös Kuhmalahden vaakunassa.
Ilmari Kososen (myös blogin pitäjän!) mielestä tutkijat ovat hakoteillä, koska he eivät tunnista Kuhmalahti-sanan taustalta euraaasialaiseen sanastoon laajasti kuuluvaa KUM-alkua.KUM tarkoittaa hiekkaa.
Kososen mielestä Kuhmalahti ei ole saanut nimeään mäkien ja merkkitulien, vaan hiekkakankaiden perusteella. Hän olettaa, että muinaiset asukkaat saapuivat riistan perässä Kuhmajärven rannoille, seudulla silmiinpistävää olivat hiekkakankaat. Siksi hiekkakankaiden ympäröimää järveä alettiin kutsua Kuhmajärveksi ja Kuhmalahti syntyi
sen äärelle.
Kosonen löytää Suomesta paljon KUHM-alkuisia paikkoja, joita kaikkia yhdistää hiekkamaat ja -harjut. Esimerkiksi Kuhmoisissa Päijänteen rannalla on (MYÖS!)
Kuhmalahti, jota hiekkaharjut ympäröivät (lainaus artikkelista "jatkuu huomenna")

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti