tiistai 19. lokakuuta 2010

Huutijärvestä tähän väliin

Välihuuto HUUTIJÄRVI-keskusteluun - HUUHAA-leimaajat älkööt vaivautuko!
Yhäti jatkuvan Ilmari Kososen lainauksen väliin pieniä (laajakantoisiakin) tarkennuksia oman perusteoriani suuntaan. Tämä sai alkunsa meikäläisen lyöntivirhees-
tä. HUUTIJÄRVI sen siis olla pitää, ei Huutjärvi. Viime mainittu assosioitui
ylikuormittuneessa paikannimimuistissani HOUTSKÄR-nimiseen luotoon ja paikkakunnan
nimeen ja edelleen Vaasan HUUTONIEMEEN. Varhaisten Suomessa ennen meitä asuneiden
ihmisten elinehto oli kalastus ja metsästys erilaisten verkkojen ja ansojen, loukku-
jen, ritojen,rihmojen jne. avulla. Ei liene ollut tarkoituksenmukaista paikannimissä
ilmoittaa mistä mitäkin riistaeläintä saa, vaan pääasia oli, että saatiin ylipäänsä
toimiva pyydys, ympäristöönsä soveltuva tärkeintä oli siis VÄRI, MUOTO ja RAKENNE -
useimmiten tässä järjestyksessä. - Kokemuksesta tai oikeammin naapurin tädin
Maija Hulanmäen ystävällisestä huomautuksesta voin todeta, että vaikkapa rannalle
"unohdettu" katiska "lintuja pyytää".
HUOTARI,HUUTIJÄRVI,HUOTELIN-sukunimi,HUUTONIEMI, HOUTSKÄR ja HUUHTANEN sukunimi
näyttävät kaikki palautuvan sanaan HUUHTOA merkityksessä VIRUA,VIRUTTAA, HULJUA,
HULJUTTAA vedessä VERKKOJA miksei myös VIRITTÄÄ niitä maallekkin.
Ja jatkuu ... VIRU(VIRO eli EESTI) VIRONMÄKI-paikannimipohjainen sukunimi,HOLKKI
- kun mittasuhteet, väri jne. muuttuvat , saamme pyydyksen! OLKKOPURO, OLKKONEN,
JULMA-ÖLKKY, HOLKKO-sukunimi paikannimestä, HULKKONEN. OLKI on HOLKIN eli
PUTKEN muotoinen: saamme pyydyspohjaiset nimet PUTKOSJÄRVI, PUTKONEN, OLKINUORA,
OLKAHAINEN, OLKKALA jne. jne. ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti