JYVÄSKYLÄ JA SEN IHMISET - MISTÄ NIMET TULEVAT?

JYVÄSKYLÄ-nimi tulee kaupungin maisemalle leimaa antavasta JYVÄSJÄRVESTÄ. Jyväsjärvelle nimen antaneet kalastaja-metsästäjät ja keräilijä-kaskiviljelijät viis
veisasivat maisema-arvoista; eloonjääminen oli pääasia. Maiseman käsitettäkään
ei heidän ajatusmaailmassaan - ja kielessään ollut. Rantojen omistus tai rahallinen
arvo ei myöskään ollut millään tavoin noiden muinaisten edeltäjiemme mielessä.
Tärkeintä oli eloonjääminen pienten yhteisöjen voimin ja puitteissa. Voimme päätellä
Päijänteen syvyyden mutta myös rantamien jyrkkyyden perusteella, että Jyväsjärvi on
SYVÄ. Syvyys ei tarkoita absoluuttista, mitattavaa syvyyttä vaan tilanteen mukaan sovellettavaa pyydysverkon MUOTOA ja mitä ilmeisimmin myös JYVÄN VAALEATA VÄRIÄ
pyydysverkkoon sovellettuna. Varhaiset edeltäjämme olivat ryöstökalastajia ja
maksimoivat saaliin käyttämällä verkkopyydyksien tms. rakentamisessa myös rantoja
hyödykseen. ÄÄNNEVAIHTELUUN perustuen (fonetiikan lait - onko niitä sellaisina kuin
yliopistoissa opetetaan) sanat HYVÄ, JYVÄ, ja SYVÄ ovat kaikki tarkoittaneet
varhaisimmassa kielen vaiheessa VAALEATA, PISARANMUOTOISTA pyydysverkko- tai patorakennelmaa. Katso vaikka Googlen kuvahausta, jos et usko. Johdokset näistä
taas ovat antaneet lukemattomille henkilönimille lähtökohdan paikannimistä lähtevästi. JYVÄSJÄRVI, JYVÖÄLAHTI; SYVÄJÄRVI, SYVÄOJA(rantarinteet)SYVÄRAUMA,SYVÄRI
(järvi Nilsiässä Tahkovuoren tuntumassa ja Itä-Karjalassa, mutta myös Sukunimi, HYVÄ-
MÄKI=suhteellisesti ottaen ja ympäristöönsä nähden jyrkkä, iso mäki Nurmijärven
Herusissa. Laadulliset tai abstraktit käsitteet syvyys, syvä tai hyvyys, hyvä
olivat vieraita edeltäjillemmme:"tilanteen mukaan" ota kiinni mistä saat.
Absoluuttinen moraali ja esim. "älä ota toisen omaa" edellyttää kehittynyttä kulttuuria - maanviljelystä ja talonpoikaista eetosta joka nyt on katoamassa
globaalikapitalismin ja vihreän ajattelun myötä. ---HYVÄRI, HYVÄRINEN ja HYVÖNEN-
nimet nousevat siis tältä pohjalta.

Huutijärvestä tähän väliin

Välihuuto HUUTIJÄRVI-keskusteluun - HUUHAA-leimaajat älkööt vaivautuko!
Yhäti jatkuvan Ilmari Kososen lainauksen väliin pieniä (laajakantoisiakin) tarkennuksia oman perusteoriani suuntaan. Tämä sai alkunsa meikäläisen lyöntivirhees-
tä. HUUTIJÄRVI sen siis olla pitää, ei Huutjärvi. Viime mainittu assosioitui
ylikuormittuneessa paikannimimuistissani HOUTSKÄR-nimiseen luotoon ja paikkakunnan
nimeen ja edelleen Vaasan HUUTONIEMEEN. Varhaisten Suomessa ennen meitä asuneiden
ihmisten elinehto oli kalastus ja metsästys erilaisten verkkojen ja ansojen, loukku-
jen, ritojen,rihmojen jne. avulla. Ei liene ollut tarkoituksenmukaista paikannimissä
ilmoittaa mistä mitäkin riistaeläintä saa, vaan pääasia oli, että saatiin ylipäänsä
toimiva pyydys, ympäristöönsä soveltuva tärkeintä oli siis VÄRI, MUOTO ja RAKENNE -
useimmiten tässä järjestyksessä. - Kokemuksesta tai oikeammin naapurin tädin
Maija Hulanmäen ystävällisestä huomautuksesta voin todeta, että vaikkapa rannalle
"unohdettu" katiska "lintuja pyytää".
HUOTARI,HUUTIJÄRVI,HUOTELIN-sukunimi,HUUTONIEMI, HOUTSKÄR ja HUUHTANEN sukunimi
näyttävät kaikki palautuvan sanaan HUUHTOA merkityksessä VIRUA,VIRUTTAA, HULJUA,
HULJUTTAA vedessä VERKKOJA miksei myös VIRITTÄÄ niitä maallekkin.
Ja jatkuu ... VIRU(VIRO eli EESTI) VIRONMÄKI-paikannimipohjainen sukunimi,HOLKKI
- kun mittasuhteet, väri jne. muuttuvat , saamme pyydyksen! OLKKOPURO, OLKKONEN,
JULMA-ÖLKKY, HOLKKO-sukunimi paikannimestä, HULKKONEN. OLKI on HOLKIN eli
PUTKEN muotoinen: saamme pyydyspohjaiset nimet PUTKOSJÄRVI, PUTKONEN, OLKINUORA,
OLKAHAINEN, OLKKALA jne. jne. ...

Huutjärvi oli majavajärvi (Ilmari Kosonen-Sydän-Hämeen Lehti)

Monet Hämeen vanhat paikannimet on selitetty väärin. Varsin vähäisellä tutkimustyöllä selviää esimerkiksi, että Kangasalan nimessä sana KANGAS on laajalti
KUIVAA MAATA tarkoittava sana. KANGAS ei ole siis germaanisperäistä sanastoa.
Myöskään Kangasalan HUUTIJÄRVEN nimi ei ole tullut mistään lauttojen huutelusta virran takaa, vaan sana HUUT tarkoittaa sielläkin majava-nimisen eläimen asuinpaikkaa.
Kangasalan kunta esittää nettisivuillaan: "Viimeisimmän tutkimuksen mukaan Kangasala-
nimi tarkoittaa kuivaa, kovapohjaista kulkureuttiä. KANGAS-sana on ajoitettu pronssikaudelta peräisin olevaksi, germaaniseksi lainasanaksi."
Esimerkiksi Wikipedia-sivuilla selitetään kangas näin: on sukua saksan GANG- sekä ruotsin GÅNG-sanoille ja tarkoittaa käytävää, kovapohjaista kulkureittiä tms."
Mutta tuo selitys kangas-sanan germaaniperäisyydestä ei pidä paikkaansa, vaikka sana kangas kyllä tarkoittaakin kuivaa maata. Mutta tuo sana kangas on sama sana kuin mongolian kielen sana KHANGAI, KANGAI tarkoittaen tosiaan KUIVAA MAATA. Tuo sana on siellä hyvin pitkän vuoriston eli KHANGAI-vuorten nimenä. Se kirjoitetaan toisinaan
lännen kielissä muodossa KANGAI. "jatkuu huomenna"

Torstaina Kuhmalahden kirjastolla esitelmöinyt Ilmari Kosonen tuulettaisi tiedemaailmaa ja ajaisi laiskat tutkijat liikkeelle kammioistaan.
Kososen mielestä nimistöntutkijat toistavat edelleen sokeasti suomalaisuusaatteen värittämiä vanhoja tulkintoja. Virhetulkinnat syntyivät, kun nimistön yhtymäkohtia ei edes yritetty hakea sukulaiskansaksi koettua Viroa kauempaa.
Ilmari Kosonen löysi Euraasian laajan, yhtenäisen sanaston kiertäessään Baltian maissa myymässä puunmittauskalustoa. Hän huomasi, että latvian, liettuan ja muinais-
preussin sanoissa ja kieliopissa on paljon samaa suomen kanssa.
- Latvian ja Liettuan suunnasta on paljon enemmän kulttuuriyhteyttä ja muuttoliikettä
Suomeen kuin on oletettu, Kosonen uskoo.
Hän pitää virallisen nimistötutkimuksen perusvirheenä sitä, että ihmisten on uskottu
tuoneen nimet mukanaan. Siksi nimien alkuperää on on jäljitetty lähinnä kirkonkirjojen perusteella.
Kosonen on sitä mieltä, että talojen ja sukujen nimet ovat tulleet paikannimistä,
eikä toisinpäin. (Näin myös tämän tekstin lainaaja ja bloginpitäjä Ilmari Lönnrot.
HUOM! Voit tilata kolmikymmensivuisen kirjoitelmani NIMIEN ALKUPERÄ 2009 puhelinnumerosta 046-896 45 33)
- Nimet pysyvät maastossa. Vaikka asukkaat vaihtuvat ja heimot sekoittuvat, maastoon sidotut paikannimet säilyvät, Ilmari Kosonen sanoo.

Luonnon ja kultturin muutos pitää huomioida
Ilmari Kosonen uskoo, että nimien alkuperä ymmärrettäisiin paremmin, jos asiaa tutkittaisiin muutakin (muidenkin) kuin kirkonkirjojen ja muiden kirjallisten
lähteiden avulla (Tämä on myös Kaima-Lönnrotin keskeinen painotus!)
- Eivät nimet synny niin, että ne pannaan kirjoihin.
Kosonen pyrkii huomioimaan luonnon ja kulttuurin muutoksen, kun hän jäljittää sanojen
alkuperää. - Nimistössä näkyy se, mikä on ollut sen ajan ihmiselle tärkeää; MISTÄ
ELANTO ON SAATU (selvennys IL:n)
Eräkulttuurin aikaan ihmiset kulkivat riistan perässä pitkin korpia ja kiinnittivät
huomiota erilaisiin seikkoihin kuin myöhemmän ajan maanviljelijät. Niinpä myös erä- ja viljelykulttuurin ajalta periytyvät nimet ovat erilaisia.
Kosonen muistuttaa, että myös luonto muuttuu. Esimerkiksi hiekka-peräisten sanojen yleisyys on helpompi ymmärtää, jos tajuaa, että Suomen luonto oli muutama tuhat vuotta sitten selvästi karumpi kuin nyt (helteitä on silti voinut olla kovempina kuin
nykyisin, IL:n huomautus)
- Nykyiset mustikkatyypin metsät olivat silloin puolukkatyypin metsiä.
Kun kuivat kankaat paloivat, tuuli vei mukanaan kasvukerroksen. Niinpä maassa oli
laajoja lentohiekka-alueita, jotka poikivat hiekka-aiheista nimistöä.
"Jatkuu huomenna" äitini Valpurin, s.Teirilä iltasadun lopetus.

"Onko nimet sidottu ihmisiin vai maastoon?" jatkoa eiliseen

Kunta katoaa, nimet eivät (Sydän-Hämeen Lehti 11.10.2010)

Kuvateksti: Virallista nimistötutkimusta haastava Ilmari Kosonen luennoi torstaina
Kuhmalahden kirjastolla.

Paikannimien historiaa tutkiva metsänhoitaja Ilmari Kosonen on sitä mieltä, että paikannimet säilyvät, vaikka seutua asuttava väki vaihtuisi ja heimot sekoittuvat.
Myöskään kuntaliitokset eivät pyyhi kartoista muuta kuin kunnannimen. Muiden paikan-
nimien merkitys vain korostuu, sillä nimet ovat osa paikallista identiteettiä. Ilmari
Kosonen tietää kokemuksesta, että kuntaliitos tuo mukanaan eräänlaisen suruajan. Mies on kotoisin Säämingin pitäjästä, josta pääosa liitettiin vuonna 1973 Savonlinnaan ja loput Punkaharjuun. Kosonen kertoo, kuinka ratkaisun jälkeen isä kutsui perheen koolle ja veti lipun puolitankoon.
Kosonen valotti Kuhmalahden ja Kangasalan paikannimien alkuperää torstaina Kuhmalhden kirjastolla.
Nimien historia kiinnostaa kuntaliitokseen valmistautuvan kunnan väkeä, sillä kirjaston penkit täyttyivät lähes viimeistä sijaa myöten.

s.8 Kuhmalahti ei ole lieska - vaan hiekkapitäjä
Tommi Liljedal
Paikannimien tutkimusta harrastava metsänhoitaja Ilmari Kosonen kiertää maata luennoimassa nimien historiasta. Torstaina mies tulkitsi Kuhmalahden kirjastolla, mitä Kuhmalahden ja Kangasalan paikannimien takaa löytyy.
Kosonen haastaa mielellään virallisen nimistötutkimuksen, jota edustaa muun muassa
kolme vuotta sitten julkaistu Suomalainen paikannimikirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaiseman lähes 600-sivuisen järkäleen sivuilla sata kirjoittajaa
selittää 6000 suomalaisen nimen taustoja.
Kuhmalahden kohdalla kerrotaan itäsuomalaisesta KUHMA- ja KUHMO- sanasta, joka tarkoitti kulkureitin varrella olevaa korkeaa paikkaa; mäkeä tai kumparetta. Lisäksi viitataan KUUMOTTAA-sanaan joka liittyy muinaisiin merkkituliin. Mäkien ja kumpareiden päälle sytytetty tuli esiintyy myös Kuhmalahden vaakunassa.
Ilmari Kososen (myös blogin pitäjän!) mielestä tutkijat ovat hakoteillä, koska he eivät tunnista Kuhmalahti-sanan taustalta euraaasialaiseen sanastoon laajasti kuuluvaa KUM-alkua.KUM tarkoittaa hiekkaa.
Kososen mielestä Kuhmalahti ei ole saanut nimeään mäkien ja merkkitulien, vaan hiekkakankaiden perusteella. Hän olettaa, että muinaiset asukkaat saapuivat riistan perässä Kuhmajärven rannoille, seudulla silmiinpistävää olivat hiekkakankaat. Siksi hiekkakankaiden ympäröimää järveä alettiin kutsua Kuhmajärveksi ja Kuhmalahti syntyi
sen äärelle.
Kosonen löytää Suomesta paljon KUHM-alkuisia paikkoja, joita kaikkia yhdistää hiekkamaat ja -harjut. Esimerkiksi Kuhmoisissa Päijänteen rannalla on (MYÖS!)
Kuhmalahti, jota hiekkaharjut ympäröivät (lainaus artikkelista "jatkuu huomenna")

Aikamatkamme päivittyy. Tänään kotiini postin kautta tulleessa Sydän-Hämeen
lehdessä metsänhoitaja Ilmari Kosonen haastaa ammattititutkijat. Hän toteaa
sanomalehden referoimassa esitelmässään, että tähänastisen tutkimuksen
perusharha on, että asukkaiden myötä olisivat tulleet myös paikannimet.
Kosonen tarkastelee KUHMALAHTI-nimeä ja toteaa sen juontuvan läheisestä
KUHMAJÄRVESTÄ. Olen erittäin pitkälti samoilla jäljillä kaima-Kososen ´
kanssa. Hänen mukaansa nimet sellaiset kuin KUHMO, KUHMONIEMI, KUUMU,
KUUMA jne. viittaavat HIEKKAISEEN maaperään. Huomautan, että tämä
kaikki voidaan todistaa oikeaksi internetin kuvahaun avulla. Menen kuite-
kin pidemmälle: hiekkainen maaperä- tieto ei sinänsä auta armottomassa
varhaiskantaisessa eloonjäämistaistelussa. Ratkaisevan tärkeää on ollut
ymmärtää, että pehmeään hiekkaan on ollut mahdollista kaivaa niin lämmin
asuntokuoppa kuin kalan- ja riistanpyydyksetkin.